Kohti uutta, kestävän kehityksen ulkopolitiikkaa

Suomen uuteen ulkopolitiikkaan tarvitaan ajanmukainen yleisotsikko. Paasikiven-Kekkosen linja palveli hyvin kylmän sodan aikana. Sitten siirryttiin EU-aikaan. Nyt tarjotaan otsikoksi Ruotsista lainattua feminististä ulkopolitiikkaa. Vaikka tasa-arvo on tärkeää, otsikko jäisi liian kapeaksi. Nyt tarvitaan kestävän kehityksen ulkopolitiikkaa.

Mitä kestävän kehityksen ulkopolitiikka sisältäisi? Ensiksi globaalin vastuun maapalloa kohdanneesta ekologisesta kriisistä. Ilmastonmuutos, biodiversiteetin häviäminen ja maailman merien saastuminen muuttavat elinympäristöämme vääjäämättömästi. Meillä on enää vähän aikaa pysäyttää tuhoisa kehitys. Vastuu on myös Suomella.

Toiseksi kestävään kehitykseen kuuluvat ihmisoikeudet. Kansalaisoikeudet, sananvapaus, alkuperäiskansojen oikeuksien turvaaminen ovat ihmisoikeuksien ytimessä. Samoin tasa-arvo, tyttöjen ja naisten oikeuksien tukeminen kaikkialla maailmassa. Suomi voi tässäkin olla suunnannäyttäjä.

Kolmanneksi, maailman väkiluvun nopea kasvu haastaa kestävän kehityksen. Afrikan väkiluvun arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Ilmastosopimuksen rinnalle tarvitaan maailman väestösopimus, joka turvaisi naisten ja tyttöjen oikeudet, sosiaalisen turvaverkon ja koulutuksen. Naisten aseman parantaminen on avain hallittuun väestökehitykseen.

Neljänneksi, kestävän kehityksen ulkopolitiikkaan pitäisi kuulua myös Suomen aktiivinen rooli EU:ssa. Emme ole sivustakatsoja, asioita ei päätetä ”siellä EU:ssa” – olemme osa EU:ta. Kun demokratiakehitys EU:n joissakin jäsenmaissa on vaarassa, se on myös meidän huolemme. Ympäristönsuojelu, kuluttajan oikeudet ja nuorten tilanne EU:ssa on oltava avainasemassa. Nuorisotyöttömyyden kalvamassa Euroopassa tarvitsemme EU:n laajuisen nuorisotakuun.

Viidenneksi, kestävän kehityksen ulkopolitiikka on myös rauhanpolitiikkaa. Rauhanneuvottelujen tukemisessa ja rauhanturvaamisessa Suomi voi olla kokoaan suurempi.

On tärkeää, että huolehdimme omasta turvallisuudestamme, ja ennenkaikkea huoltovarmuudesta. Kriisit voivat iskeä myös Suomeen monessa muodossa. En kannata Suomen NATO-jäsenyyttä nykyisissä olosuhteissa. Se olisi omiaan lisäämään jännitystä omalla itärajallamme. Sitä lisäjännitettä emme nyt Itämeren alueella tarvitse.

Minua on jäänyt kaihertamaan Suomen viimeaikainen passiivisuus aseidenriisuntakysymyksissä. Jäimme ulkopuolelle YK:ssa 122 maan valmistelemasta ydinkieltosopimuksesta. Perustelimme tätä realismilla. Kestävän kehityksen ulkopolitiikan on oltava tavoitteellista, eikä se voi perustua lyhytnäköisesti vain tämän päivän tilanteisiin.

Suomen uuden ulkopolitiikan pitäisi keskittyä ympäristöön, ihmisoikeuksiin, maailman väestökehityksen hallintaan, Suomen aktiiviseen rooliin EU:ssa sekä rauhanpolitiikkaan.

YK:ssa hyväksyttiin vuonna 2015 kestävän kehityksen Agenda2030, joka määritteli kansainväliselle yhteisölle tavoitteet seuraavalle 15 vuodelle. Ne tavoitteet koskevat myös Suomea. Meidän tulisi tehdä kestävästä kehityksestä osa uuden ulkopolitiikkamme ydintä.

(Tämä teksti on julkaistu 13.1.2018 Uutissuomalaisen medioissa)