Pekka Haaviston uudenvuoden puhe

Mikä on se tarina Suomesta, jonka Sinä haluat kerrottavan sadan vuoden päästä?

Hyvät ystävät, bästa vänner

Tämä oli minun kouluni 60- ja 70-lukujen vaihteessa. Seinät ja käytävät ovat samat, mutta nyt täällä ovat uudet opettajat ja oppilaat – ja uudenlaiset oppikirjat. Myös koulun nimi on vaihtunut. Mutta sen tehtävä ei ole muuttunut.

Tämä on edelleen koulu, ja sen seinien sisällä kasvaa taas uusi sukupolvi Suomea rakentamaan.

Koulu on rakennus, jossa on neljä seinää – ja jonka sisällä on tulevaisuus. Olen usein ajatellut vanhoja opettajiani. Oppiaineitakin tärkeämpi asia oli heidän persoonallisuutensa ja kykynsä joskus myös vähäeleisesti ja hienotunteisesti tukea oppilaita. Jokainen oppilas on yksilö, ja koulun pitäisi tukea aivan jokaista.

Tämän koulun juhlasalissa ei annettu aplodeja vain laudatur-ylioppilaille, vaan myös sille kaverille, joka tuplasi jokaisen lukioluokkansa. Hänelle aplodit olivat kaikkein raivokkaimmat. Jäi sellainen tunne, että tässä koulussa tuetaan tarpeen vaatiessa molemmista kainaloista.

Myös tänään tarvitaan opettajia, jotka laittavat likoon oman persoonansa, kannustavat katsomaan tulevaisuuteen ja välittävät oppilaille omia arvojaan ja omaa ajatteluaan. Näiden seinien sisällä opin, että maailma muuttuu kun sitä muutetaan.

Här i min skolmiljö kommer jag att tänka på mina gamla lärare. Deras viktigaste egenskap var att kunna stöda eleverna, genom små, finkänsliga gester. De såg individen i varje elev. Dagens samhälle behöver fler människor som lärarna, fler som kan uppmuntra oss och stöda oss.

Päättynyt Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi sisälsi paljon muistoja siitä, miten Suomea on ase kädessä puolustettu. Täällä meidänkin koulussamme oli aikanaan lasikaapissa esillä Suomi-konepistooli. Mutta itsenäisyyden syntymiseen ja säilyttämiseen on tarvittu myös toisenlaista ruutia. Aika vähän on menneenä juhlavuonna vuonna kuultu esimerkiksi Lucina Hagmanista, Martta-järjestön ja Naisasialiitto Unionin perustajasta, ensimmäisen suomenkielisen yhteiskoulun ensimmäisestä rehtorista.

Hän oli myös yksi vuoden 1907 vaaleissa valituista naiskansanedustajista. Voi sitä vihapuheen määrää, kun Lucina ensimmäisten naisehdokkaiden joukossa kiersi vaalipiiriään. Ilman näiden pioneerien työtä Suomi ei olisi se sivistyksen, koulutuksen ja tasa-arvon maa, joista meidät nyt maailmalla tunnetaan.

Lucina Hagman var en av vårt lands första kvinnliga riksdagsledamöter. Hon vågade trotsa fördomar och hatprat. I hennes fotspår måste vi ännu fortsätta med arbetet för jämställdhet.

Detta modiga försvarande av alla människors lika värde syns också hos de människor som hjälpte till då Finland fick ta emot fler asylsökande än vanligt. Vanliga finländare hjälpte till då samhällsmaskineriet inte klarade av pressen. Det är dags att tacka de här människorna för det fina arbete de gjort.

Työ ihmisarvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta ei ole vain jotakin menneisyydessä tapahtuvaa, vaan samoihin valintoihin tulemme uudestaan ja uudestaan. Sellainen valinta oli myös edessämme vuonna 2015, kun turvapaikanhakijoiden määrä myös Suomessa kasvoi äkillisesti.

Viranomaisetkaan eivät olleet valmiita. Mutta oli kansalaisia, jotka käärivät hihansa, ja alkoivat kantaa vastaanottokeskuksiin ja tilapäismajoituspaikkoihin patjoja, vaatteita ja leluja. Kun toiset halvaantuivat ja vaativat vain rajoja kiinni, aktiivisimmat toimivat hädänalaisten auttamiseksi.

On aika antaa heille suuri kiitos tehdystä työstä.

Kouluissa on virallinen opetussuunnitelma, mutta sen takana tapahtuu paljon. Yksi meidän ”luokkahuoneistamme” olivat nämä naulakot, joissa kavereiden kanssa saatoimme jäädä puhumaan vaikka iltaan asti yhteiskunnasta, tulevaisuudesta, luonnosta ja filosofiasta. 

Nyt olen kiertänyt paljon kouluissa, joissa käytännön rauhantyötä tehdään vaikka vertaissovittelun Verson muodossa. Kun koulussa opitaan kohtaamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja, se taito säilyy läpi elämän. 

Jo tuolloin kouluaikana keskusteluissamme nousi esiin arvoja ja ihanteita, joita haluan yhä tänä päivänä puolustaa. Kannatan avoimuutta kaikessa päätöksenteossa ja politiikassa ja vastustan vihapuhetta, syrjintää ja pyrkimyksiä vaientaa toisia ihmisiä. Jo koulussa opimme, että heikoimpia on puolustettava ja on tuettava heitä, joiden ääni ei tule muuten kuuluviin.

MeToo –kampanja on tuonut esiin härintää ja kiusaamista kouluissa ja työpaikoilla. Siihen on heti puututtava.

Jos jo koulussa opitaan rauhantyötä, niitä taitoja tarvitaan tänä päivänä niin Pohjois-Afrikan, Lähi-idän, Ukrainan ja Venäjän kriisin tai Pohjois-Korean ydinaseuhan ratkaisemisessa. Pidetään Suomi rauhanvälityksen suurvaltana.

Då jag gick i skolan föddes min värdegrund.  Jag förespråkar öppenhet i beslutsfattandet, jag motsätter mig all slags hatretorik och diskriminering. Redan i skolan lärde vi oss att den som är svagare måste få stöd och hjälp.

Näillä käytävillä oli joskus luontokerho Vanessan ympäristöviikon näyttely siitä, mitä tapahtuu jos vesien, ilman ja maaperän saastuttaminen jatkuu. Tai rauhanviikon näyttely maailman konflikteista. Kaikki eivät olleet samaa mieltä kaikesta.  Välillä opettajainhuoneen ovet paukkuivat, rehtorin kansliaan oli jonoa, ja joskus jotkut taisivat mököttääkin. 

Mutta näin opittiin käytännössä ilmaisun vapautta, toisen mielipiteen kunnioittamista ja demokratiaa.

Lapset ja nuoret eivät ole vain tulevaisuuden tekijöitä, vaan he ovat juuri nyt, tällä hetkellä, joukossamme. Syksyn koskettavimpia kohtaamisia minulla on ollut niiden nuorten kanssa, joiden jalkojen alla ei tunnu juuri nyt olevan ollenkaan kovaa maata. Näistä nuorista tuntuu, että jokainen askel upottaa vain enemmän syrjäytymisen polulla. Maailma näyttäytyy pelottavana ja Suomi lohduttomana maana. Näiden nuorten eteen meidän on nyt tehtävä kaikkemme. Nuorisotakuu ja sen toimiminen jokaikisen kohdalla on tärkeää.

Yksinäisyys on usein syrjäytymisen ensimmäinen askel. Suomi on tunnettu maana, jossa kaveria ei jätetä. Sen pitäisi olla totta myös jokaisen nuoren kohdalla. Tiedän, että yksikin ystävyyssuhde voi kantaa synkimpien aikojen yli. Kansalaisyhteiskunta ja kolmas sektori voi auttaa siinä, että jokaisella olisi tällainen kaveri.

Palasin juuri Lapin-kierrokselta, ja oli mahtavaa kohdata myös se energia ja optimismi, joka nyt on monella nuorella. Uuden talouden mahdollisuudet, turismi ja muut palvelualat luovat nyt työpaikkoja. Omillakin asuinseuduilla on nyt monilla uusia mahdollisuuksia.

Uusi tiedonvälitys on demokraattista – netin kautta kaikki ovat saman tiedon piirissä. Meillä on parempi ja tietorikkaampi nuoriso kuin koskaan.

Suomea kehitetään nyt ennakkoluulottomasti.

Mieleeni jäi myös käynti eteläsavolaisella, yli 400 vuotta vanhalla Ollinahon tilalla Kangasniemellä. Uuden polven viljelijät Maisa Juntunen ja Tuomas Laitinen ovat pistäneet tuulemaan, tehneet uusia investointeja, hyödyntävät uutta teknologiaa – ja ovat antaneet vauhtia myös kylätoiminnalle. Maaseutu ei aina tyhjenekään, vaan se voi täyttyä uusista ideoista ja uudesta otteesta.

Jag har under hösten då jag rest runt i Finland fått bevis för att landsbygden kan leva och må väl. Mjölkbönderna som sade att de, om det behövs, kan sadla om till gräshoppor gav bevis för en optimism och en framtidstro som det här landet behöver.

Tällaisella vilpittömällä ja esteet raivaavalla uskolla Suomi aikanaan rakennettiin. Nyt tarvitaan samaa ennakkoluulottomuutta Suomen seuraavan sadan vuoden eteen.

Ennen tämä oli Munkkivuoren yhteiskoulun juhlasali, nykyään näiden seinien sisällä toimii Helsingin Ranskalais-Suomalainen Koulu. Se muistuttaa meitä siitä, että kansainvälisyys on tärkeä osa suomea, olemme aina olleet eurooppalaisia. Ensimmäiset suomalaiset opiskelijat tunnetaan Pariisin yliopistosta vuodelta 1313.

Myös tämän koulun nykyiset oppilaat ovat kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Tavatessani koulun oppilaita he olivat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja miettivät keinoja, miten nuoret voisivat enemmän vaikuttaa kehityksen suuntaan.

Menee vielä vuosia, ennen kuin kaikki tämän koulun nykyiset oppilaat ovat äänestysikäisiä. Meidän aikuisten pitäisi sillä välin tehdä päätöksiä, jotka lisäävät heidän mahdollisuuksiaan maailmassa ja rakentavat Suomea, josta he aikanaan voivat olla ylpeitä.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksi asioista, joissa meidän pitää nyt toimia oikein. Maailman suuret ympäristömuutokset ovat suurin turvallisuusuhkamme, ne myös lisäävät konflikteja ja pakolaisuutta. Kun kaivot kuivuvat ja viljelysmaat tuhoutuvat, on edessä lähtö.

Suomi ei voi olla vain katsomossa, kun ympärillämme tapahtuvat nämä suuret muutokset. Arktisen unionin puheenjohtajamaana meillä on suuri vastuu kehityksestä.

Meidän on kehitettävä ja otettava käyttöön vähäpäästöisiä energiantuotantomuotoja ja parempaa ympäristöteknologiaa ja menetelmiä, joilla sidomme enemmän hiiltä metsiin ja maaperään. Tällä uudella ympäristöosaamisella voimme myös luoda globaaleja menestystarinoita.

Suomi voi olla suunnannäyttäjä.

Klimatförändringen är ett av våra största hot. Finland kan inte bara stå och se på då vår omgivning förändras. Vi måste ta en aktiv roll.

Suomea on rakennettu sisulla ja sydämellä, rohkeudella ja ennakkoluulottomuudella. Niin on syntynyt tähänastinen menestystarina. Nyt on katsottava rohkeasti eteenpäin.

Mikä on se tarina Suomesta, jonka Sinä haluat kerrottavan sadan vuoden päästä?

Finland byggdes upp med mod, fördomsfrihet och sisu. På flera språk och med flera kulturer. Nu är det dags att modigt se framåt.

Menneisyyteen emme enää voi lisätä lukuja. Mutta se mitä teemme tänään ja huomenna, tulee jonakin päivänä osaksi Suomen historiaa.

Olkoon alkava vuosi 2018 onnellinen ja uutta luova luku Suomen historiassa.

Oikein hyvää uutta vuotta, gott nytt år.