Pekka Haaviston puhe kampanja-avajaisissa 20.9. 2017

Kun puhutaan oikeudenmukaisemmasta ja kestävämmästä maailmasta, Suomen on oltava leijona, ei lammas.

Hyvät ystävät,

Olemme kokoontuneet presidentinvaalikampanjan avajaisiin. Kiitos siitä että tulitte. Kiitos niille, jotka seuraavat tätä netin välityksellä. Kiitos kaikille, jotka ovat hengessä mukana. – Kiitos myös Antoniolle, joka on parhaillaan sukuloimassa Brysselissä ja seuraa meitä sieltä käsin.

Monet ovat kysyneet, voiko presidentinvaalikampanjaan osallistua, vaikka muuten ei äänestäisi vihreitä. Tervetuloa mukaan! Presidentinvaaleissa liikutaan aina puoluerajojen ylitse. Nyt puhutaan koko Suomesta ja sen tulevaisuudesta, ei puoluepolitiikasta.

 

Suomi ei ole tärkeä maa vain suomalaisille

Me suomalaiset ajattelemme usein, että Suomi on tärkeä maa vain meille suomalaisille. Tämä on väärä käsitys. Maailmalla matkustaessani niin kehittyneissä maissa kuin kriisialueilla saan aina paljon kysymyksiä Suomesta. Suomi on tärkeä maa kaikille niille, jotka puolustavat ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia, jotka tavoittelevat kansanvaltaista järjestelmää, hyvää sosiaaliturvaa, toimivaa ympäristönsuojelua, korkeaa koulutuksen tasoa, uusien innovaatioiden synnyttämistä, korkean teknologian hyödyntämistä.

Meiltä halutaan kuulla lisää siitä, mitä on Slush, onko totta että meillä kokeillaan perustuloa, mikä oli Nokian ihmeen takana, miten olemme Ahvenanmaan itsehallinnon järjestäneet, onko koulutus oikeasti maksutonta tai miten oikeusasiamies toimii. Suomen mallilla on maailmalla kysyntää.

Tähän Suomea koskevaan kiinnostukseen voimme reagoida kahdella tavalla. Kauhistua muiden osoittamasta uteliaisuudesta, pystyttää aitaa Tornionjoelle uutta Sammon ryöstöä peläten – ehkä jopa paeta seitsemän veljeksen tapaan Jukolan talon takamaille Impivaaraan. Tai voimme vastata myönteisesti meihin kohdistuvaan kiinnostukseen ja rakentaa parempaa maailmaa yhteistyössä.

Joka tapauksessa maailman kehitys vaikuttaa meihin – niin onnistumiset maailmalla kuin kohtalon kovat iskutkin. Vaaleja on viime vuosina maailmalla voitettu myös uusia aitoja ehdottamalla.

Haluamme kyllä huolehtia rajoistamme, mutta siten että hyvässä tarkoituksessa tulevat, Suomesta ja sen rakentamisesta kiinnostuneet, voivat entistä helpommin nuo rajat ylittää.

 

Euroopan unioni on meidän unionimme

Vuosi sitten Iso-Britannia järjesti Brexit-kansanäänestyksen. Monelle tieto siitä, että EU:sta voi myös erota, tuntui helpottavalta. Opimme myös, että sillä on todella merkitystä mitä äänestää. Iso-Britannian esimerkki kuitenkin näyttää, ettei yhteisöstä eroaminen merkitse aina myönteisten asioiden voittoa.

Tämä pätee myös Suomen EU-jäsenyyteen. Voimme toki luopua yhteisvaluutasta, pankkiunionista, Schengen-alueesta, eurooppalaisesta luonnon- ja ympäristönsuojelusta sekä ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaasta liikkuvuudesta EU-alueella. Tästä kaikesta luopuminen on omassa vallassamme – mutta emme saavuta eroamalla mitään tavoittelemaamme.

Monille on sotavuosiin liittyen jäänyt takaraivoon ajatus, että Suomi jää aina yksin. Viime vuodet olemme olleet mukana kehittämässä pohjoismaista puolustusyhteistyötä sekä EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Joka näitä vastustaa, haluaa myös tulevaisuudessa Suomen jäävän yksin.

EU on monissa hankkeissaan ollut liian hidas tai liian byrokraattinen. Joskus se on myös puuttunut asioihin, jotka selvästi pitäisi jättää kansallisvaltioiden omaan päätäntävaltaan. Hitaastikin kehittyvänä ja epätäydellisenä EU:n yhteistyö edustaa maailmassa niitä arvoja, joissa haluamme olla mukana. Kuten kaikki organisaatiot, myös EU vaatii tehostamista sekä varojen ja resurssien järkevämpää käyttöä.

Kun kuulee valtioiden syyttävän EU:n päätöksentekoa hitaudesta tai yhteisten päätösten hitaasta toimeenpanosta tekee mieli huomauttaa, että EU on vain yhtä hyvä kuin sen jäsenmaat ovat.  Jäsenenä olemme vastuussa myös EU:n uudistamisesta ja uudistamista koskevien aloitteiden tekemisestä ja tukemisesta.

 

Maatalous on osa huoltovarmuutta

Suomessa on yksi ammattiryhmä, joka tuntee ilmastonmuutoksen vaikutukset oman saappaansa alla. Puhun maanviljelijöistä. Se on ammatti, jossa riippuvuus säästä ja pitkistä ilmastonmuutoksen trendeistä on kaikkein suurinta.

Tässä maailmassa emme kuitenkaan voi tuudittautua ajatukseen, että eläisimme vain tuontielintarvikkeiden varassa. Kotimainen elintarviketuotanto on tärkeä osa huoltovarmuuttamme.

Viljelijän kvartaali on 25 vuotta. Suomalainen maatalous tarvitsee oman slushinsa, oivalluksen siitä miten puhtaat elintarvikkeet muuttuvat maailmanlaajuiseksi merkkituotteeksi. Suomessa tehdään ruokaa, jolla on tarina.

 

Uusi jännitys Itämerellä

Itämeri on meidän meremme. Sen ympäristössä on parhaillaan meneillään kaksi suurta sotaharjoitusta, Venäjän ja sen liittolaisten Zapad ja Ruotsin vetämä Aurora. On ajan kuva, että nyt ei harjoitella kriisinhallinnan haasteita jollakin kuvitteellisella maailman kriisialueella, vaan oman alueen puolustamista vaikkapa äkkihyökkäystä vastaan.

Jännitteen lisääntyminen ja varustelukierre ei voi Euroopassa jatkua loputtomiin. Venäjän toimet Krimillä ja Ukrainassa ovat johtaneet tilanteeseen, jossa myös Naton varustelumenot nyt kasvavat. Sama kehitys on Suomessa ja Ruotsissa.

Tarvitaan uusia, pysyviä keskusteluja idän ja lännen välillä. Se voi tapahtua ETYJ:n tai jonkin uuden aloitteen puitteissa. Ukrainan ja Krimin kriisien on oltava osa ratkaisua. Suomelle sopisi aloitteentekijän rooli tällaisessa prosessissa.

Ydinaseiden leviäminen uusiin käsiin, jopa terroristiryhmien käsiin, on yksi suurimmista globaaleista huolista. Pohjois-Korean tilanteen ratkaiseminen vaatii rinnakkain sanktiota ja yhteydenpitoa. Täysimittainen sota Korean niemimaalla olisi äärimmäisen tuhoisa.

Kun suurvallat ajautuvat konfliktin eri puolille, myös YK halvaantuu. Näin on käynyt Syyriassa ja Libyassa. Toisaalta on yhteistyön alueita – Kolumbia, Pohjois-Korea, Afganistan. Myös meidän on tuettava YK:ta toimimaan entistä aktiivisemmin näillä kriisialueilla.

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on kertonut valvovansa unettomia öitä YK:n hitauden ja byrokraattisuuden vuoksi. Valvotaan hänen kanssaan nuo yöt yhdessä, ratkaisuja etsien. On hyvä, jos YK:n tehostamiselle tulee tukea myös presidentti Donald Trumpilta. Emme saa kuitenkaan myhäillä vieressä, kun Trump leikkaa tukea naisten ja tyttöjen oikeuksia ajavilta YK-järjestöiltä tai ehdottaa Pariisin ilmastosopimuksen vesittämistä. Kun puhutaan oikeudenmukaisemmasta ja kestävämmästä maailmasta, Suomen on oltava leijona, ei lammas.

 

Pakolaisuuden alkusyihin puututtava

Viime vuosien poikkeuksellinen pakolaistilanne, joka on ulottunut myös Suomeen, on valitettavasti joskus kaventanut kuvaamme maailmasta, ei laajentanut sitä.

Sanomme, että on puututtava pakolaisuuden alkusyihin, mutta samaan aikaan leikkaamme kehitysyhteistyövaroja. Tämä ei ole oikein eikä viisasta.

Silmiemme edessä on syntynyt myös uusi pakolaiskriisi, joka koskee Myanmarin miljoonaa rohingaa. Puolet heistä on liikkeellä kohti Bangladeshiä. Näistä pakolaisista 60 % on lapsia. On laiha lohtu, että toinen puoli roginga-väestöstä on vielä paikoillaan. Myös Suomen on reagoitava sekä poliittisesti että humanitaarisen avun kautta rohingoiden kohtaamaan kriisiin. Emme voi hyväksyä ihmisten ajamista pois kodeistaan.

Suomi voi auttaa nykyistä enemmän. Euroopan poikkeuksellisen pakolaistilanteen keskellä näimme, miten monet kansalaiset olivat valmiita tarjoamaan apuaan – jopa toisten tekemän häirinnän ja vihapuheen uhalla. Kiitos heille tästä työstä. Kiitos että näytitte, että Suomessakin osataan vielä auttaa. Tuntuu, että se kiitos on usein jäänyt sanomatta.

 

Suomea rakennettiin kauan ennen itsenäisyyttä

Vietämme nyt Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuotta. Monet muistoista ovat keskittyneet dramaattisiin sotavuosiimme. Viimeiset veteraanit ovat vielä joukossamme, ja on tärkeä kuulla heidän kokemuksensa.

Mutta Suomea ei rakennettu sodassa. Suomen tarina on paljon pidempi, se ulottuu vuosisatoihin ennen itsenäisyytemme aikaa. Suomi perustuu kieleen, kulttuuriin, sivistykseen, talouteen ja tasa-arvoon, joiden esitaistelijat tekivät työtään pitkän aikaa ennen itsenäisyyden aamunkoittoa. Kansakunnan rakentajat Aleksis Kivestä Minna Canthiin, Snellmanista Lönnrotiin tekivät työtään aikana, jolloin vaikeudet näyttivät vuoren kokoisilta.

Monet heistä uskoivat Suomeen, vaikka eivät koskaan maan itsenäisyyttä omin silmin saaneet nähdä. Tätä samaa uskoa tarvitaan tänään. On myös aika miettiä Suomen seuraavaa sataa vuotta. Mitä sellaista voisimme tänään panna alulle, josta vielä meidän jälkeemmekin olisi iloa? Sellaista, josta 100 vuoden päästä elävät meidän työmme muistaisivat?

 

Tasa-arvossa on vielä taistelemista

Suomen suuria läpimurtoja oli naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus vuonna 1906, ja 19 naisen valinta eduskuntaan 1907. Sellaiset voimahahmot kuin Lucina Hagman ja Miina Sillanpää raivasivat tätä tietä.

Viime päivinä on puhuttu paljon sukupuolittuneesta kielestä. Eduskunnan puhemies ja lentoemäntä kertovat sanoina omasta ajattelustamme. Nyt käytävä keskustelu on tärkeää. Myös kieltä voi uudistaa tasa-arvoisemmaksi.

Mutta tasa-arvo vaatii muutakin kuin kielen korjaamista. Suomessa edelleen vaarallisin paikka naiselle on oma koti. Fyysinen ja henkinen perheväkivalta ja sen uhka on liian monissa suomalaiskodeissa arkipäivää. Vallitsee vaikenemisen kulttuuri, koska apua ei ole helposti saatavissa, ja pelätään leimaantumista ja vainoamista. Näin ei saisi olla. Yhteiskunnan ja järjestöjen avun on toimittava tehokkaammin, kun perheväkivallan kierre halutaan katkaista. Tämä on saatava kuntoon.

Perhevapaiden tasaisempi jako ja palkkaerojen kaventaminen  ovat avaimia tasa-arvoon työelämässä. Vaikka Suomessa naiset ovat saavuttaneet kaikki keskeiset asemat yhteiskunnan huipulla, tasa-arvoon on edelleen matkaa mm. yritysten keskijohdossa. Naisten urakehityksessä on lasikaton lisäksi puhuttu myös lasijyrkänteestä: nainen saatetaan valita jo kriisiytyneen yrityksen johtoon, ja urakehitys voi katketa tällaiseen epäonnistumiseen.

Pidetään huolta siitä, että tasa-arvossa otetaan koko ajan uusia askelia.

 

Vihapuhe pienentää Suomea

Vihapuheesta on tullut Suomessa tapa kommunikoida. Tai oikeastaan tapa lannistaa, vahingoittaa, leimata ja syyllistää. Valeuutiset ja vaihtoehtoiset totuudet kilpailevat tosiasioiden ja tieteellisen tutkimuksen kanssa.

Uusi puhetapamme haastaa myös oikeuskäsityksemme. Ennen ajattelimme, että perheeseen, sukuun, naapurustoon tai samaan etniseen ryhmään kuuluminen ei tee ketään syypääksi rikokseen, vaan rikoksesta vastaa rikoksentekijä itse.

Tämäkin periaate on murtumassa, kun hehtaaripyssyllä leimaamme ihmisiä heidän taustojensa mukaan.

Suomi on putoamassa kuoppaan, josta on vaikeaa nousta ylös. Olin aikanaan itse kustantajana ja päätoimittajana ja muistan, miten tiukat julkaisijan vastuut olivat sanamuodoista ja ilmaisuista. Kun jokaisesta on nyt tullut oma julkaisijansa, kustantajansa ja päätoimittajansa, täytyy tästä seurata myös asianmukainen vastuu. Monet nuoret näyttävät ymmärtävän somen vastuut aikuisia paremmin. Sormien läpi katsomisen aika on ohi.

 

Koulutuksen ja tutkimuksen Suomi

Elämme Suomessa, joka uskoo koulutukseen. Hämillämme luemme nyt tutkimustuloksia, joiden mukaan Suomi ei pärjääkään enää niin hyvin kansainvälisissä koulutusvertailuissa. Tuliko tämä meille yllätyksenä? Ei varmasti ainakaan niille, jotka ovat nostaneet jo aikaisemmin äänensä koulutusleikkauksia vastaan.

Kun ammattikoulujen opetustunnit vähenevät, myös koulutuksessa saatu ammattitaito heikkenee. Leikkausten kohdistaminen koulutukseen ja kulttuuriin ei ole kenenkään etu. Pidetään Suomi koulutuksen ja sivistyksen maana myös tulevaisuudessa.

 

Tuloerojen kasvu ja köyhyys

Tuloerojen kasvu, köyhyys, väliinputoaminen on myös ongelma Suomessa. Leipäjonot kasvavat. Eriarvoisuus lisääntyy. Monet lapsiperheet ovat entistä vaikeammassa tilanteessa. 1990-luvun alun lamavuodet tuottivat perhetragedioita, joilla on yhä pitkät varjot.

Valitettavasti eriarvoistumisen politiikka ei ole vieläkään kääntymässä. Hallituksen antama ensi vuoden budjettiesitys jatkaa tätä linjaa. Sen perusteella neljän alimman tulokymmenyksen tulot laskevat ja kuuden ylimmän nousevat. Tämä ei voi olla oikea suunta.

Kestävän kehityksen kolme jalkaa ovat aina olleet ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Kansakunnan koheesiosta huolehtiminen, koossa pitävien voimien vahvistaminen on tavattoman tärkeää.

Kaikki voivat paremmin Suomessa, joka huolehtii kaikista kansalaisistaan myös työn käsitteen muuttuessa ja työn rakenteiden ryskyessä. Uudet mallit kuten perustulo on saatava käyttöön niin, että myös tilapäisen tai osa-aikaisen työn vastaanottaminen ja tekeminen kannattaa aina.

 

Suomalaiset vähemmistöt

Kun puhumme maailman kulttuureista, emme aina muista, että myös oma maamme ja sen historia muodostuu eri vähemmistöistä ja eri kulttuurien vuorovaikutuksesta.

On myös vähemmistöjä, joiden historialliset juuret ulottuvat Suomessa hyvin kauas. Ajattelen nyt saamelaista kulttuuria ja sen historiaa. Meillä on velvollisuus saamen kulttuurin suojeluun, ja meidän tulisi ratifioida alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus, ILO 169 –sopimus.

Suomen romanit ovat asuneet täällä yli 500 vuotta. Edelleen romaniperheiden syrjäytymisvaara ja romanilasten koulupudokkuus on suurta. Toisaalta meillä on korkeasti koulutettuja romaneja. On tärkeää, että etsimme tehokkaimmat keinot tukea romanikulttuuria, ja pyrimme edistämään näitä keinoja myös niissä EU-maissa, joissa romanien tilanne on heikoin.

Suomi on maailmalla näyttänyt mallia siitä, miten vähemmistöjen oikeudet voidaan lailla turvata. Saamelaisten ja romanien kieli- ja kulttuurioikeuksien lisäksi tavaramerkkimme on kaksikielinen Suomi, ruotsin kielen rinnakkainen asema suomen kielen kanssa. Tästä mallista voisi monessa maailman maassa ottaa oppia. Pidetään myös itse mallistamme huolta.

 

Paluu Kekkosen aikaan?

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, onko Suomi palaamassa takaisin Kekkosen aikaan. Joillekin Kekkonen on kaikkivoipa, lähes kaikkivaltias Maan Isä, toisille hapen viejä kotimaisesta keskustelusta, idänsuhteiden oikeaoppisuuden vaalija.

Minulle on Kekkosen ajan lapsena jäänyt mieleeni kaksi asiaa. Toinen on presidentti Kekkosen aktiivinen halu ratkaista maailman ja ennen kaikkea Euroopan jännitteitä neuvottelujen kautta. Suomen isännöimä Euroopan rauhan- ja turvallisuuden kokous, ETYK, oli tästä esimerkki.

Toinen opetus Kekkosesta koskee presidentinvaaleja. Vuonna 1973 Kekkonen valittiin poikkeuslailla, ilman vaaleja. Moni tuolloin mukana ollut poliitikko muistelee tuota vuotta nyt häpeillen. Miten demokratiassa presidentti voidaan valita ilman vaaliteemoja, vaalikampanjaa, vastaehdokkaita? Kampanjat ja käyty keskustelu vaikuttavat paljon myös valitun presidentin linjauksiin. Vuosi 1973 muistuttaa meitä, miten tärkeitä vaalit ja niiden ympärillä käyty poliittinen keskustelu ovat.

 

Suomi jossa jokainen näkee itsensä

Tulevaisuutta tehdään joka päivä. Me olemme Suomessa hyviä miettimään teknologian, tekoälyn ja digitalisaation tulevaisuutta. Muoniossa rakennetaan jo älytietä, esineiden internet tulee kovaa vauhtia ja myös hoivatyössä voidaan tulevaisuudessa käyttää robottien apua.

On kuitenkin tärkeää, että piirrämme Suomelle sellaista tulevaisuutta, johon kaikki suomalaiset mahtuvat mukaan. Tulevaisuus, jossa ei ole meille paikkaa, ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Teknologisen vision rinnalle tarvitsemme tulevaisuudestamme vahvan sosiaalisen vision. Kaveria ei jätetä, ei edes matkalla tulevaisuuteen.

Taloutta kuvataan usein numeroina, bruttokansantuotelukuina. Talous ei ole itsetarkoitus – se on olemassa meitä ihmisiä varten. Hyvässä taloudessa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä.

 

Presidentinvaaleihin 130 päivää

Hyvät ystävät, tästä Katajanokan Allas Sea Poolilta on parinsadan metrin matka Presidentinlinnaan. Se matka on 130 päivän matka, jonka kuljemme yhdessä kaikkialle Suomeen ja kaikkialle maailmalle, missä suomalaisia äänioikeutettuja asuu. Käytämme nämä 130 päivää sen kuvan piirtämiseen, millainen on oikeudenmukainen, kaikista suomalaisista välittävä, mutta myös maailman kriiseihin ja hätään kantaa ottava Suomi. Se on kokoaan suurempi Suomi.

Olemme sellaisen Suomen perineet vanhemmiltamme, ja olemme sellaisen Suomen velkaa lapsillemme. Lähdetään rakentamaan Suomen seuraavaa sataa vuotta.

Lähdetään tälle matkalle tänään yhdessä. Kiitos että olette mukana!